keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Värjäämällä lisäaikaa tekstiileille



Olen pari kertaa aiemmin käyttänyt pesukoneeseen laitettavia tekstiilivärejä tilanteessa, kun vaatteeseen on tullut tahra, joka ei ole hävinnyt pesussa, kokeillakseni, voiko vaatteet pelastaa uuteen elämään värjäämällä. Kerran värjäsin pojan nurmikkotahraiset housut, toisen kerran oman tuoreen vaateostoksen, puseron, johon tipahti kalakeiton lientä. Molemmissa tapauksissa tahrat hävisivät uuden värin alle. Olinkin suunnitellut jo jonkin aikaa pellavaisten pussilakanoiden ja tyynyliinojen värjäämistä, ja viime viikolla muistin kaupassa käydessäni poiketa hyllylle, jossa tekstiilivärit ovat myynnissä.





Nyt värjäämäni H&M:n vuodevaatteet olen ostanut monta vuotta sitten, ja niiden väri oli haalistunut pesuissa aika tavalla. Selkeä harmaa oli muuttunut pliisun mitäänsanomattomaksi. Prismassa, josta värin ostin, ei kovin montaa värivaihtoehtoa ollut, varsinkaan painaville pellavaisille tekstiileille. Pienemmällä paketilla voi värjätä tektiilejä 600 grammaan, suuremmalla 1,8 kiloon saakka. Mitä enemmän painoa, sitä vaaleampi sävy. Myös pesuohjelman lämpötila vaikuttaa lopputulokseen. Itse käytin 40 astetta, jolla tulee voimakkaampi väri kuin 30 asteessa. Yhdellä pussilakanalla ja tyynyliinalla oli kuivana painoa melkein 1,5 kiloa. Niinpä värjäsin vuodevaatteet kahdella eri pesukerralla. Nitor -tekstiiliväripaketeille tuli hintaa yhteensä noin 15 euroa.






Aiemmista vaatevärjäilyistä jo tiesinkin, että väri ei tartu ompeleisiin, sillä ne ovat kai lähes aina jotain tekokuitua. Tämä kannattaa siis muistaa, jos suunnittelee värjäystä. Tänään ottamissani kuvissa pussilakanoiden ja tyynyliinojen väri näyttää vaaleammalta kuin oikeasti, kiitos iltapäivän oudon valoilmiön.;)




 
Vanhat vuodevaatteet uudella värillä on nyt pedattu sänkyyn. Tulevaisuus näyttää, kuinka väri kestää. Ainakin vaatevärjäyksissä väri on pysynyt hyvin, eikä ole tarvinnut jännittää pesukoneen tai muiden pyykkien värjäytymistä. 

Tulipa mieleen noita pussilakanoita katsellessani, että en ole löytänyt sopivan tummaa (ja isoa) pöytäliinaa joulupöytään. Aluslakanasta sellaisen saisi ihan helposti!


Taina

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syksyisenä sunnuntaiaamuna



Hämäränhyssy saa sytyttelemään kynttilöitä usein jo aamusta. Nautin hiljaisuudesta ja yksinolosta, kun muut vielä nukkuvat. Olen aina viihtynyt myös itsekseni, vaikka tykkään ihmisistä ja seurasta. Perhe-elämässä sitä itsekseen oloa on harvoin, nämä aamuhetket ovat tarpeellisia, olen vain itseäni varten. Syön aamupalaa, lueskelen lehtiä ja suunnittelen väljästi tulevaa päivää.





Tänään on kai tulossa sateeton päivä, joten olisi varmaan korkea aika korjata kesäkalusteet vajaan ja siivoilla terasseja talvikuntoon. Ainakin osan pelakuista voisin kantaa tänään varastoon talvehtimaan, kaikki eivät varmaan sinne mahdu, mutta jotain on kiva säästää ihan siitä ilosta, että niitä voi kevättalvella sitten taas herätellä...





Kävin ostamassa Askosta uuden beigen lampaantaljan, ne kun ovat hyvässä tarjouksessa juuri nyt. Viime viikon "Hyggekimpun" rippeet sopivat täydellisesti aamun ruskaisen puuteriseen tunnelmaan. 

Muut ovat saaneet vielä istuskella kovilla tuoleilla, mutta tänään taidan hakea Kesähuoneesta lisää taljoja sisälle, ja harkinnassa on, josko hakisin vielä toisen uuden taljan kaupasta. Kesähuoneeseen tuota uutta taljaa ei ole aikomus viedä, sillä siellä tuollainen värjätty lampaantalja on muuttunut harmaasta siniseksi. Koska tässä uudessa lampaantaljassa on häivähdys punertavaa, muuttuisi se varmaan pinkiksi valon vaikutuksesta! 





Leppoisaa sunnuntaita!

Taina


Perjantaimyysseihin ehdit vielä osallistumaan täällä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Fiilistelyä ilman hifistelyä - Perjantaimyyssit



Hiphei, se on perjantai ja Perjantaimyyssien aika! Viikonloppu se on tynkäviikonloppukin, sillä huomenna on viikon kuudes työpäivä edessä. No, toiset tekee vuosia kuusipäiväistä viikkoa, joten en uskalla valittaa enempää. Yritän nauttia tästä illasta kuin olisi koko pitkä viikonloppu edessä. Huomisesta on  turha ottaa stressiä etukäteen!



Habitaressa Singnals-näyttelyosastolle oli tuotu vanha levysoitin ja jo tuolloin messuilla minusta oli ihanaa, kun sieltä soittimesta kuului musiikki siten, kuin se levysoittimesta kuuluu: välillä hieman rätisten ja suhisten. En saanut levysoitinta mielestäni ja aloin kotona puhua, että jos nostettaisiin levysoitin vaatehuoneen ylähyllyltä käyttöön ja haettaisiin levyjä varastosta...





Miehellä ei ollut mitään tätä ajatusta vastaan, vaikka hän kuuntelee enimmäksen musiikkia digitaalisessa muodossa, tietenkin! Itse olen erittäin epähifistelijä, ostan yhä silloin tällöin cd-levyjä ja saatan kuunnella musiikkivideoita kannettavani kaiuttimien kautta, jolloin se laatu on mitä sattuu. Minulle musiikissa on hyvää äänentoistoa tärkeämpää tunnelma, rytmi ja erityisesti sanat.

Jännä, miten esim. lihasmuistiin on jäänyt tuo älppäreiden käsittely tai muistan tarkalleen, miltä levyjen muovinen säilytyspussi tuoksuu. Miehen levyistä yhdessä oli vielä tuollainen muovipussi ja se tuoksuu edelleen siltä, miltä joskus 80-90-luvulla.




Nyt meillä sitten on tosiaan levysoitin olohuoneessa. Olen aivan innoissani!  Tuskin maltan odottaa, että tänään saan vähän huudattaa vanhoja levyjänä.;) 





Kiitos kaikki ihanat viime viikon myysseilijät!<3 Tänäkin viikonloppuna on hyvä mahdollisuus tulla linkittämään Perjantaimyyssi -postauksia! Tehdään yhdessä syksyisistä viikonlopuista iloisempia! Tarkemmat linkitysohjeet löytyvät tuolta viime viikon postauksesta.

Tunnelmallista viikonloppua vaikka musiikista nauttien!♩♫♪ 

Taina

tiistai 10. lokakuuta 2017

Kiitollinen



Sain jo kuukausi sitten Suvilta Kesätuulian Mutamäki -blogista haasteen pitää seitsemän päivää kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitos haasteesta Suvi!<3 Viime viikolla muistin merkitä jotain muistiin itselleni, jotta pystyin viimein haasteeseen vastaamaan.

Katselen maailmaa positiivisten lasien läpi, ja lasini on yleensä aina puolitäynnä. Onni asuu pienissä hetkissä ja asioissa. Sen näistä kiitollisuuspäiväkirjan merkinnöistäkin huomaa. 





Päiväkirjan aloitin sunnuntaina. Se tuli mieleeni aamulenkillä metsässä, missä tein ensimmäiset merkinnät puhelimen muistiin. Ympärilläni oli syksyn kauneus ja sen rauha. Muistin jälleen, kuinka onnekkaita olemme täällä Suomessa, kun luontoa on lähellä oikeastaan kaikkialla. Luonnossa on voimaa, jota voi ammentaa itselleen sinne menemällä.

Vietimme viimein poikien syntymäpäiviä samana sunnuntaipäivänä, ja oli ihana nähdä lastemme kummeja! Meidän pojilla on  niin hyvät kummit! Epäilen vahvasti, että olisin itse osannut olla yhtään niin hyvä kummitäti...Näistä ystävistä ja sukulaisista, joita olemme kummeiksi saaneet, olen todella kiitollinen.<3






Maanantaina vein juhliin leivotuista herkuista jämät töihin, ja iloitsin siitä, että siellä käy kaupaksi kaikki, eikä tarvitse itse syödä.;) Päätin muutenkin keventää syömisiä, ja maanantaista lähtien olen vienyt töihin yhtä päivää lukuunottamatta salaatin lounaaksi, minkä jälkeen olo on paljon parempi kuin hiilarivoittoisen kouluruoan.  Myös lenkkeily ja ulkoilu on jälleen päiväohjelmassa, lyhytkin lenkki on parempi kuin sohvan nurkkaan jääminen.

Tiistaina pääsin viimein kampaajalle, ja kamala tukka-ahdistus lakkasi samantien. Olen käynyt samalla kampaajalla yli 20 vuotta. Hyvästä kampaajasta sietääkin olla kiitollinen, ja toivoa, että hänen kehonsa kestää kemikaaleja ja muuta rasitusta ainakin seuraavat 20 vuotta!

Samana iltana viimeistelin Kesähuoneen taakaa istutukset. Sain ystäväni pihasta pari pientä vaahteraa, ja istutin ne aivan meidän tontin rajalle. Vaahteroiden väliin kylvin vielä jättikarhunputkea ja kaukasiantähtiputkea. Hädin tuskin maltan odottaa ensi kesää, ja sitä, miltä tuossa penkissä sitten näyttää. Iloitsin vaahteroista ja siitä, että noille putkikasveille löytyi samalla mielestäni hyvä paikka! Asia oli vaivannut minua, ja nyt se ratkesi.








Keskiviikko oli sateinen ja harmaa, mutta kun aurinko tuli esiin iltapäivällä, tuntui se erityisen hienolta. Leivoin kaura-karpalosämpylöitä ja otin kuvia Perjantaimyyssejä varten. Valoa oli vielä luonnon puolesta tarjolla, kiitos auringon, eikä tekovaloon tarvinnut turvautua. Sämpylät onnistuivat hyvin, ja ne maistuivat perhelle.

Torstai on töissä mun tämän vuoden lemppari, sillä silloin on vain oman luokan tunteja (vähemmän juoksemista ja stressiä), lisäksi se on nyt ainoa työpäivä, jolloin pääsen töistä aikaisin ja ehdin tehdä jotain muutakin kuin töitä ennen kotihommia. Perjantaikin häämöttää jo lupaavasti horisontissa...







Perjantaina kävin töiden jälkeen kukkakaupassa ja kotiin lähdin upean hyggekimpun kanssa, josta olen iloinnut yhä tänäänkin. Perjantaina tulivat alustavat tulokset esikoisen yhteiskuntaopin kirjoituksista, ja näillä näkymin sieltä olisi tulossa arvosanaksi E. Minusta se on hyvä arvosana, mutta lapsi itse oli pettynyt, sillä kuulema odotukset saada L olivat realistiset. Kävi miten vain, niin hieno suoritus!






Lauantain aloitin jälleen lenkkeilemällä, tällä kertaa kameran kanssa. Tämän postauksen  kuvat ovat tuolta lenkiltä. Tämä toivoton kartanoromantikko on usein katsellut tuota läheistä Orrilan kartanoa sillä silmällä, että pitäisi kameran kanssa käydä pellon reunassa. Nyt sain sen viimein toteutettua. Pääsisipä joskus käymään kartanon rakennuksissa! Varsinainen päärakennus ei tähän ilmansuuntaan näy, ja se lienee kylmillään tai vain osittain lämmitetty. Punatiilirakennukset voisivat ehkä olla vanhan juustomeijerin peruja. Näissä rakennuksissa on jotain epäsuomalaista, ja ne kiehtovat minua kauneudellaan. Lenkille sattui vielä langalla istuskeleva puluparvi, ja olin kovin onnellinen kuvasaldosta. Kuvissa on lokakuu kauneimmillaan, joten osallistun samalla Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla Lokakuu.

Kävimme myöhemmin lauantaina syömässä kaupungissa Siipiravintolassa, Syö Lahti -tapahtuman innoittamina. Lämmin suositus paikalle. Tuli uusi ruokapaikka testattua, ja me kaikki tykkäsimme kovasti. Mies vielä porasi illemmalla pyytämäni reiät seinään, ja työpisteeni on nyt toimiva ja kaunis.

Kaiken kaikkiaan oli todella mainio viikko, jonka teemana oli selvästikin hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen. Kiitollisuus sopii teemaan täydellisesti. Jos haluat tähän haasteeseen osallistua, voit sen tästä napata mukaasi!

Mukavaa viikkoa!
Taina


 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ikean Skådis osana olohuonetta



Tarkkasilmäiset ovat saatteneet olohuonekuvistani huomata, että siirsin jokin aika sitten työpisteeni pöydältä/seinältä kirjasinlokerikon pois. Työpisteelläni lokerikko oli vuosia lähinnä koristeena, tuomassa lämmintä puunväriä arkkupöydän lisäksi. Siirsin lokerikon takaisin kodinhoitohuoneeseen, missä se aiemminkin oli. Lokerikkoon sopivat juuri ja juuri ompelulangat, joskaan siihenkään tarkoitukseen lokerikko ei ole täydellinen, mutta menettelee.






Kun työpöydän taustaseinä jäi tyhjäksi, se kaipasi mielestäni jotain, mielellään jotain sellaista, josta on sekä iloa silmälle, että oikeasti hyötyä. Habitaressa ihastuin Messuhallin aulassa olleeseen Ikean loossiin, jossa kokonainen seinä oli päällystetty Skådis -säilytystauluilla. Tiesin heti, että tuossa olisi ratkaisu työpisteeni seinälle! Kälyni kertoi viime viikonloppuna olevansa menossa Ikeaan veljeni kanssa, joten näpyttelin tuotetiedot heille mukaan, ja säästin Ikean-reissun vaivan. Netissä tuotetietoja etsiessäni huomasin, että säilytystaulua on myös puunvärisenä. Ihan ex tempore valitsin puunvärin valkoisen sijaan.






Työpiste osana olohuonetta ei välttämättä ole ihanteellinen juttu, mutta nykyään teen esim. nämä blogijutut aina työpöytäni ääressä. Ergonomia parani selvästi, kun otin käyttööni pojan huoneessa joutilaana olleen Hayn tuolin, jossa on erittäin hyvä istua. Usein mulla on lisäksi miehen itselleen ostama jalkatuki jalkojen alla...tällainen pätkä kun olen! Jalkatukikin on aikoinaan ostettu Ikeasta, mutta nykyään sellaista ei enää ole saatavilla. Olisimme muuten ostaneet toisen, jotta molemmille olisi oma.




Työpöydän olen hankkinut muutama vuosi sitten Torista. Maksoin siitä ja mukana tulleesta tekonahkaisesta työtuolista 50 euroa. Vaikka hermot meinaa välillä mennä noihin Jyskin pöytälaatikoihin (tiedän, etten ole ainoa), niin muuten sekä pöytä, että tuoli ovat olleet hyvä ostos. Tuoli on esikoisen huoneessa.

Kesähuoneesta hain eilen lampaantaljan työtuoliini pehmusteeksi ja lämmikkeeksi. Finnmarilta ostetussa, hatturasiannäköisessä, säilytän erilaisia kameraan liittyviä härpäkkeitä. Rasia on sisältäkin pehmustettu, joten se sopii tarkoitukseen erinomaisesti. Yhteen ostamaani Skådis-rasiaan piilotin piuhat, jotka ovat lähes päivittäin käytössä, ja toiseen menivät kynät pöytälaatikosta. Kolmanteen laitoin Hortensian oksan maljakkoon ja klipsellä ripustelin pari korttia yms..

Vanhan pullokorin kohtaloa mietin vielä. Olen todennut, että mun on ihan turha säilöä sisustuslehtiä myöhempää lukemista varten, koska sellaista hetkeä ei koskaan tule. Joku paikka tuoreille lehdille kuitenkin pitää olla, itseni tuntien sisustuslehtiä on meillä tulevaisuudessakin. Katsotaan nyt. Olisi pitänyt ostaa yksi kiva lehtiteline kirppikseltä syksyllä, mutta silloin en vielä nähnyt sille tarvetta... 





Olen nyt joka tapauksessa todella tyytyväinen työpisteeseeni. Se on toimiva (paitsi joskus harvoin, kun joku haluaa katsella telkkaa, ja mun pitää keskittyä) ja ergonominen, ja lisäksi se sopii mielestäni hyvin meidän olohuoneeseen.  Minkäslaisella sykkyrällä siellä istutaan just nyt? Onko sinulla ylipäätään tarvetta työpisteelle kotona vai hoituvatko tietokone- ja paperihommat keittiönpöydän ääressä vai kenties erillisessä työhuoneessa?


Rauhallista sunnuntai-iltaa, vielä ehdit mukaan Perjantaimyysseihin!

Taina

lauantai 7. lokakuuta 2017

#Hyggekukka



Vaikka Kukkailottelut on nyt tauolla ja Perjantaimyyssit kehissä, tuskin pystyn luopumaan viikonloppukimpuista, enhän edes halua luopua tästä tavasta, joka tuo niin paljon iloa! 

Eilen töiden jälkeen kurvasin keskustaan 3+1-päivien innoittamana. Kävin sovittamassa yksiä saappaita, mutta harmi, ne eivät tuntuneet omilta. Siitä olikin sitten lyhyt matka Neilikkaan tsekkaamaan uusi sisustus ja hakemaan jotain kaunista maljakkoon...





Tällä viikolla Kukkalan Sanna esitteli aivan ihastuttavan kukan, hopeabrunian, jota hän kutsui osuvasti hyggekukaksi. Sanna haastoi muutkin miettimään, mikä olisi oma hyggekukka. Ajattelin, että kamalan vaikea valita, mutta kuvia omasta viikonloppukimpusta katsellessani tajusin hyvin yllättäin, että juuri nyt mun hyggekukkani on ruusu, mieluiten erikoislajike, valkoisena tai nudenvärisenä. Siis ruusu! Mietin viimeaikaisia lempikimppujani, ja ne ovat todellakin rakentuneet upeiden ruusujen ympärille klik, klik. Voisin kutsua näitä tällaisia kimppuja hyggekimpuiksi.;)



 

Pakko jälleen todeta, että kun käy kukkakaupassa, saa sitä, mitä haluaa tai sitä, mitä ei edes tajunnut haluta, mutta josta tykkää hulluna.:) 






Mikä on sinun hyggekukkasi?

Taina

perjantai 6. lokakuuta 2017

Perjantaimyyssit - Kaura-karpalosämpylät



Eilen autolla ajellassani radiossa soi Vesalan "Älä droppaa mun tunnelmaa". Se kohta, jossa lauletaan: Mull on aurinko-, vitsku- ja univaje, siinä riittää jo himmeeki valonkaje, tuntui kolahtavan erityisesti. Nyt kaivataan niitä himmeitäkin valonsäteitä! Siispä Perjantaimyyssit!







Perjantaimyysseillä käymme yhdessä vastaiskuun syksyn ankeutta vastaan. Kukkailottelut on nyt hetken jäähyllä, sillä halusin monipuolisempia lääkkeitä ankeuden selättämiseen.

Ruotsalaisten Fredagsmys-sanaan (Perjantaimyyssit on vapaa suomennos) liittyy vahvasti ruoka, ja ruokaan liittyy ensimmäinen oma Perjantaimyyssi-postaukseni, ensi viikolla omat myyssini tulevat luultavasti olemaan jotain ihan muuta kuin syötävää. 







Syksyisin mieleni valtaa  usein leipomisinto, muutenkin tykkään enemmän leipomisesta kuin ruuanlaitosta. Pataleipä on ihanaa, mutta hieman hankalaksi koen siinä ajoituksen suunnittelun. Tosin sanoen inspiraatiosta valmiiseen leipään on liian pitkä matka.;) Kaipasin jotain samantapaista kuin viime syksynä leipomani pataleipä puolukoilla. Passelisti tuoreimmassa Koti ja Keittiö-lehdessä (11/2017) oli resepti, jota muokkaamalla leivoin maistuvat kaura-karpalosämpylät. Nämä sämpylät olivat syötäviä 1,5 tuntia siitä, kun ajatus leipomisesta syntyi.:)


sämpylätaikina:
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 rkl vaahterasiirappia
3 dl vettä
2 dl rahkaa
4 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisjauhoja
4 rkl pinjansiemeniä
1 dl kuivattuja karpaloita
n. 5 dl vehnäjauhoja
1 rkl oliiviöljyä

voiteluun kananmuna ja pinnalle kaurahiutaleita


Lisää 42-asteiseen veteen hiiva, suola, siirappi ja rahka. Sekoita. Lisää muut kuivat aineet, paitsi vehnäjauhot. Lisää vehnäjauhot vähitellen, niin että taikina ei enää tartu sormiin. Alkuperäisessä ohjeessa taikinaa olisi pitänyt vaivata ainakin 10 minuuttia, itse taisin jaksaa vain puolet siitä. Anna kohota liinan alla 45 minuuttia.

Ennen leipomista vaivaa taikinaa vielä hetki leivonta-alustalla. Pyörittele taikina sämpyläpalloiksi. Minulla taikinasta syntyi 17 suurin piirtein yhtä suurta sämpylää (alkuperäisessä 12 sämpylää). Vuokani oli suurempi, 25cmx35cm, kuin alkuperäisen ohjeen 20cmx30cm. Voitelin vuoan oliiviöljyllä, sillä leivinpaperi oli lopussa. Sämpylät asetellaan rinnakkain vuokaan, ne saavat kiinnittyä toisiinsa paistuessa. Ennen paistoa litistin hieman sämpylöitä, muodon vuoksi. Lopuksi sämpylät voidellaan kananmunalla ja pinnalle ripotellaan kaurahiutaleita. Paista sämpylöitä 200 asteessa noin puoli tuntia.







Tällä viikolla ilahdutin itseäni muutamalla uudella astialla. Olen monta kertaa käynyt hypistelemässä Sokoksella näitä,  italialaisia Coincasa- kulhoja ja -lautasia. Niissä on aivan ihana ruskeaväri ulkopinnalla ja kaunis valkoinen sisusta, lisäksi reunat ovat hauskasti käsintehdyn oloiset, hieman vinksallaan.<3 Nyt ne olivat -30 prosentin alennuksessa, joten raaskin ostaa kaksi kulhoa ja kaksi aluslautasta, sopivasti itselleni ja miehelle viikonloppuaamuja varten.






Bloggari, tule sinäkin mukaan linkittämään postauksiasi, joiden sisältö on inspiroivaa, mieltä piristävää, voimia antavaa ja iloa tuovaa! Linkittämismahdollisuus on sunnuntai-iltaan saakka. Linkittäminen on helppoa: 

Mene postaukseen, jonka haluat blogistasi linkata. Kopioi osoiterivi (maalaa viemällä kursori osoiterivin alkuun ja paina control+c) kyseisestä postauksesta (huom, ei blogin etusivu). Tule sitten takaisin tähän postaukseen ja klikkaa "Add your link" nappia. Ensimmäiselle riville (Link) liität (control + v-näppäin) kopioimasi postauksen osoitteen. Seuraavalle riville (Link tittle) tulee blogisi nimi ja postauksen otsikko. Viimeiselle riville (Email) kirjoitat blogisi sähköpostiosoitteen. Tässä ohjelmaversiossa on minusta parasta, että saa itse valita kansikuvan omaan linkkiin. Ihan viimeisenä hyväksytte kaiken klikkaamalla Done!

Kiva olisi, jos liittäisit postaukseesi linkin tänne Mansikkatilan maille Perjantaimyyssien yhteyteen! 

Pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin kalenterissa ei ole mitään. Ihan parasta, kun voi tehdä, mitä huvittaa, tai olla tekemättä.

Ihanaa viikoloppua!

Taina

tiistai 3. lokakuuta 2017

Makuuhuoneen sisustusta



Kotoisaa tiistaita ja kaunista lokakuuta! En oikein vieläkään voi ymmärtää, että vuosi on näin pitkällä, jouluaattoon on vain 80 päivää, jos oikein laskin...





Aamuin ja illoin kyllä huomaa, että joulua kohti mennään, niin pimeää on herätessä ja samoin illalla töiden jälkeen valoisan aika jää olemattomaksi. Olen ollut hieman väsyksissä, ja siksi yritän jälleen ryhdistäytyä jaksamaan aamuisin eväiden tekoon (olo on paljon pirteämpi salaattilounaan jälkeen) ja edes pieneen ulkoiluun märästä ja pimeästä huolimatta. Juuri äsken tulin tuolta pimeästä istutuspuuhista, joten nyt riittää taas virtaa vaikka postailuun!

Tapasin A Whisper from the Almond Valley -blogin Susannan hänen elokuisella Suomen vierailullaan. Sain häneltä tuliaisiksi Zara-homen tyynynpäällisen, juuri sellaisen, josta tykkään. Kiitos vielä Susanna!<3 Sopiva sisätyyny löytyi omasta varastosta, ja paikka tyynylle puolestaan makuuhuoneesta. Päällinen sopii kauniisti keväällä Ellokselta ostamaani päiväpeitteeseen, sekä noihin harmaisiin tyynynpäällisiin, jotka ovat olleet meillä tässä kodissa ihan alun alkaen.





Kotonasi.-Annukka on viime aikoina kirjoitellut feng shui -periaatteista sisustamisessa. Olen joskus lueskellut feng shui -oppaita, ja löytänyt niistä opeista osittain sellaista, mikä sopii omiin ajatuksiini. Olen ollut mm. hieman harmissani makuuhuoneessamme symmetrian puutteesta, johtuen ikkunan paikasta. Valokuvat makkarissamme on valikoitu feng shuita ajatellen, vain kuvia minusta ja miehestäni eli hääkuvat.

Jostain kirjan välistä löysin kesällä kauniin kortin, jonka mieheni oli saanut entisiltä työkavereiltaan. Kortin laitoin Ikean kehyksiin omalle yöpöydälleni. Elloksen maljakko, joka ei pidä vettä, sai pienen pätkän peikonpähkinäoksasta ennen kuin kiikutin oksat kirppikselle. Makuuhuoneen nurkassa on lojunut vanhasta pullokorista tehty lehtilaatikko, ja hiljattain tyhjensin laatikon, sillä lehdet lähinnä keräsivät pölyä. Kun luin Annukan feng shui -postauksen, tajusin, että loota oli kasvattanut juuret.;) Laatikosta luopuminen kevensi kummasti mieltäni.

 




Hassua, kuinka vanhat postaukset alkavat toisinaan elää omaa elämäänsä! Liekö joku jakanut postaukseni DIY-lampusta, joka makuuhuoneemme katossa roikkuu.  Siitä on hetkessä tullut kuukauden luetuin postaus.


Tsemppiä lokakuun pimeneviin päiviin!
Taina